Jalmari Finne (1874 – 1938) kirjailija, teatterimies, suku- ja asutushistorian tutkija.
Adolf Jalmari (Hjalmari) Finne syntyi 11.8.1874 Kangasalla. Perhe muutti Jalmarin ollessa noin 11-vuotias Helsinkiin, ja Jalmari aloitti koulunkäynnin kuuluisassa Norssissa eli Helsingin Normaalilyseossa. Ylioppilaaksi tultuaan Finne alkoi syksyllä 1894 opiskella kieliä Helsingin yliopistossa. Opiskelun ohella hän suomensi näytelmiä. Finne tutustui sisarensa Olgan kautta teatterinjohtaja Kaarlo Bergbomiin, joka otti hänet pian apulaisohjaajakseen. Finne oli tuolloin vasta 21-vuotias ylioppilas.
Jalmari Finnen teatteriura kesti 1890-luvulta vuoteen 1907. Finne teki pitkiä ulkomaanmatkoja ja tutustui eurooppalaisiin teattereihin. Kouluttautuminen tapahtui työn ohella. Suomalaisen teatterin eli Kansallisteatterin lisäksi hän toimi teatterinjohtajana Viipurin Maaseututeatterissa. Teatteriuran jälkeen Jalmari Finne jäi vapaaksi kirjailijaksi.
Jalmari Finnen kirjallinen tuotanto on laaja. Pelkästään vuosien 1908–1913 aikana hän kirjoitti 20 teosta. Finne totesi itse, että hänen on kirjoitettava, koska hänellä on sujuva kynä. Kootessaan kirjastossa ja arkistossa aineistoa romaaneihin ja näytelmiin Finne innostui menneisyyden ihmisten elämästä ja historiasta. Monet tuomiokirjoista löydetyt tapaukset päätyivät Finnen näytelmiin.
Erilaisiin lähdeaineistoihin tutustuessaan Finne alkoi tutkia Suomen asutushistoriaa, johon hän innostui niin, että piti kirjailijantyötä vain keinona rahoittaa tutkimusta. Finne totesi, että historia ei ole pelkästään kuninkaiden ja aatelisten historiaa, vaan kansan enemmistön ovat muodostaneet talonpojat ja maaseudun pieneläjät. Hän alkoi kartoittaa ensin Kangasalan ja Oriveden, sitten Hämeen ja lopulta koko Suomen väestöhistoriaa. Finne kävi päivittäin Valtionarkistossa, johon hänellä oli lyhyt matka Mariankadun kodistaan. Finne alkoi laatia taulukoita, joissa seurattiin eri talojen asukkaita 1800-luvulta taaksepäin niin pitkälle kuin se oli mahdollista. Kun työsarka laajeni, hän palkkasi omin varoin apulaisen 1919 ja myöhemmin hänellä oli enimmillään peräti kahdeksan apulaista, mutta vasta 1928 alkoi valtio tukea hänen työtään taloudellisesti. Työtä jatkettiin Finnen kuoleman jälkeen hänen viitoittamallaan tavalla.
Näin syntyi ”Suomen asutuksen yleisluettelo”, tieteelliset vaatimukset täyttävä talo- ja henkilöhakemisto, joka ulottuu 1540-luvulta 1800-luvulle, ja jota mm. sukututkijat laajasti käyttävät. Finnen alkuperäisenä tarkoituksena oli julkaista kootut luettelot, mutta kustannussyistä ne jäivät vain arkistoissa käytettäviksi. Tätä työtä vanheneva Finne piti elämänsä merkittävimpänä saavutuksena. Vuonna 2005 säätiö teki Kansallisarkiston kanssa sopimuksen Finnen Suomen asutuksen yleisluettelon digititoimisesta ja julkaisemisesta verkossa. Linkki kansallisarkistoon