Henkilöhistoria ja varhaismoderni aika on Jalmari Finnen säätiön rahoittaman tutkimushankkeen ”Henkilöhistoria varhaismodernin historian tutkimusmenetelmänä” päätulokset esittävä kirja. Sen on julkaissut SKS Tiedekirjat ja se löytyy oheisen linkin kautta https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/henkilohistoria-ja-varhaismoderni-aika/5077764
Elämäkerta on aina ollut keskeinen kerronnan ja kirjallisuuden muoto, ja henkilöhistoria kiinnostaa yhä paitsi tutkijoita myös suurta yleisöä. Miksi joidenkin tarinat ovat muistamisen arvoisia ja toiset jäävät unohduksiin? Teos Henkilöhistoria ja varhaismoderni aika avaa historiankirjoituksen perinnettä ja nykyisyyttä sekä ihmisten kiinnostusta henkilöihin ja tarinoihin. Teos siirtää henkilöhistorian tieteellisen tarkastelun 18T0- ja 1900-luvuilta edeltäville vuosisadoille ja kysyy, mitä aikakausi tuo henkilöhistorialliseen tutkimukseen. Mitä erityistä henkilöhistoria paljastaa varhaismodernista ajasta?
Tutkimuksen historiaa lähestytään teoksessa paitsi perinteisen suurmieshistorian, myös varhaisten naisten henkilöhistorioiden kautta. Suomessakin varhaisten naisten tarinoita on kerrottu jo 1700-luvulta lähtien. 1800- ja 1900-luvuilla julkaistut sukuhistorialliset muistelmat toivat esiin perhepiirin naisia, ja naisyhdistykset nostivat esille esimerkillisten naisten tarinoita. Näitä ei kuitenkaan nähty tieteellisesti arvokkaina.
Samoin kaikkia valtaapitäviä miehiä ei ole aina pidetty elämäkerran arvoisina, koska henkilöhistoria heijastaa kirjoitushetken arvoja. Esimerkiksi Mikael Agricola ei ollut 1800-luvulla henkilöhistoriallisen kiinnostuksen kohteena, vaikka 1900–2000-luvuilla hänestä on julkaistu useampi elämäkerta ja biofiktiivinen romaani.
Teos on luettavissa myös avoimesti oa.finlit.fi -sivustolla osoitteessa https://doi.org/10.21435/ht.292